Syksyisiä olotiloja

Minen jotenkin perusta näistä keleistä en sitten yhtään. Hienon näköistähän tämä on kun lehdet on monenkirjavat, mutta jos oma olo on sellainen, että ei kyllä nappaisi yhtään mikään. Ja aina se on tämä sama juttu joka syksy.

Sämpylöitä, vispipuuroa ja mitä vielä...?

Todellakin, olen saanut jonkinlaisen energiapiikin. Eikait siinä mitään, mutta kun en enää keksi mitä voisin tehdä tänään. Opus Dei ja miljoona energiapiikkiä. Kai tässä pitää ruveta tekemään lisää sämpylöitä tai jotain muuta vastaavaa.

Vispipuurokin alkaa kohta olla valmista, tein perinteisen mannasuurimoista, ja nyt nekin on sitten loppu - eli pitänee hankkia lisää; jotenkin sellainen tunne, että voi olla että teen lisää.

Neulonta on hivenen kokenut kovia - alan olla puolivälissä tuota peittoa, josta pitäisi tulla masunasukille vaikkapa autossa pidettävä. Huomenna tosin ajattelin käydä testikäynnillä Miraakkelissa Tampereella - josko löytäisin jotain Ruskovillalta - jotenkin toivoisin saavani hankittua silkkimyssyn tälle meidän masulaisellemme. Ja toivottavasti huomenna saan sen sängyn pikkuiselle, sillä siihen pitäisi ilmeisesti jostain keksiä patja - nooh.. Toivottavasti saan senkin asian hoidettua viimeistään ensi viikolla eli käytännössä käyn varmaankin Lielahdessa Vartiaiselta kysymässä leikkaako ne mittaansa sopivaksi. Luulisin että tekisivät, en ole kyllä koskaan käynyt siellä.

Mutta, palataan taas.

Mammaloman alkupäiviä

Se on sitten virallisesti huomenna alkava tämä minun mammalomani, tosin se taisi alkaa jo maanantain jälkeen puolivirallisesti. Ihan mukavahan se on, mutta todella haikea olo. Jotenkin tottunut siihen, että teen ja teen ja miten paljon teenkin niin aina on jotain mitä voin tehdä. Nyt sitten pitäisi yrittää jotenkin järkevöittää elämää. En tiedä kuitenkaan miten sen teen.

Pikku kaveri masussa antaa edelleen sellaisia mojo näytöksiä, että eipä juuri paremmasta väliä. Nytkin muljauttelee siihen malliin, että varmaan siirtelee peppuaan puolelta toiselle ja siitä sen enempiä - tekee varmaan oloaan vain paremmaksi.

Neuvola olisi seuraavan kerran ensi viikon maanantaina. Viimeiset mörkökoneelliset olisi kohta pesty pieniä vaatteita. Lampaantalja on hankittu ja lämmittelee tässä juuri nytkin selän alla. Pikku kaveri on saamassa sängyn lainaan - toivottavasti piakkoin. Vielä pitäisi kuitenkin leipoa pikku masulaisen kekkereille.

Synnytysvalmennus TAYS:lla on ollut ja käyty. Myöhästyttiin mokomasta maanantaina miltei 20 min - olivat aloittaneet vartin yli kolmen, vaikka informoitu oli kello puolesta meille. Nooh.. Eipä menetetty juuri mitään, mutta kuitenkin periaatteesta. Saatiin nimittäin muutamassa minuutissa ihan kattava lyhennelmä alussa käydyistä asioista - eli kivunlievityksestä avautumisvaiheessa.

Wagner oli odotellut synnytysvideota tällä synnytysvalmennuksen kerralla - se näytettiinkin. Mutta voi mikä ihme - ensisynnyttäjästä EI todellakaan ollut kysymys vaan jostain monisynnyttäjästä; puheltiin jälkeenpäin Wagnerin kanssa, että jos pitää varautua tunninkin (kätilö siis kertoi, että todellisuus voi olla tunninkin mittainen ensisynnyttäjillä) ponnistusvaiheeseen niin "kiva" että näytetään PiihPaah ja Puh -video, jossa ponnistus kestää noin 5 minuuttia. JEE!

Ai niin.. Myin muuten sen pöydän ja meidän kaikki keittiön nk. tuolit - kolme mustaa ja yhden oikean - ja eilen ne sitten luovutin ostajalle. Puolentoista viikon päästä toivottavasti on sitten jo uusi pöytä ja tuolit tulleet - eli toimitettuna meille. :)

Pikku tumput v.1.0 puikoilta ulos

Sain valmiiksi tänään ensimmäiset tumput pikku masun asukille. Laittelen kuvan kunhan olen saanut otettua - eli mennee huomiseen. Kirjoittelen samalla ohjeen, jolla tein tumput, sillä itse en ainakaan verkosta löytänyt ohjetta, joka olisi ollut mieleeni - joten päädyin soveltamiseen. Joku muukin voi olla käyttänyt tätä samantyyppistä ohjetta, mutta itse kuitenkin soveltelin useampaa kuin yhtä saadakseni omanlaiseni.

Vielä kuitenkin tumppuihin liittyen tekemättä putkineuloksesta nauha, jolla pitää tumput jollakin tavalla toisiinsa linkitettyinä.

Elikästä tulossa:
Kuvat tumpuista - sormettomista
Ohje - tumpuille v. 1.0

Lisäksi huomioita ensimmäisen tumpun puikoilta ulos saamisen jälkeen:
Isi haluaisi autoon sellaiset minitumput, joissa olisi peukalokin - lupasin tehdä

Miehet! Ja varsinkin Wagner.

Parasta Wagnerissa on se, että hän sattuu kestämään minua ja olemaan oma rento itsensä - pahinta on toisaalta se, että herra motkottaa kuin paraskin esimies asioista, joita ei itsekään taida osata hoitaa. Olemme alustavasti sopineet viikot, jolloin kukakin pääsääntöisesti katsoo, että onko paikka siistissä kunnossa (itse olen taiteilijasielu ja antaisin varmaan muuten olohuoneen sohvan valtautua käsityö, kirjoitus, yms sekalaisille projekteille, joten tämä systeemi pitää sohvankin kuosissa) - ja keittiö tuntuu olevan Wagnerin kompastuskivi.. Mutta se siitä, toivottavasti Wagner huomaa asian itsekin kun tulee töistä sillä eilen siivosin keittiön, ja tänään taida voida sitä tehdä sillä Möröltä tulee rutkasti mojoa ja siten vaikeuttaa kaiken sorttista ylimääräistä puuhailua. :)

Keittiö nimittäin sattuu olemaan Wagnerin tämän viikon ristiretki.. ;)

Masun asukin kootut tempaukset

No niin, kirjoitellaanpas vaihteeksi masun asukin kootuista tempauksista. Viime yö meni ihan asiallisesti, mutta siitä edellisestä yöstä voisin kirjoittaa romaanin. Oli kyllä sellaista tempoilua ja maailmanvalloitusta, että ei paremmasta juurikaan väliä. Yritti ihan väkisin puskea kylkiluiden läpi tähän maailmaan, mutta onneksi ei sentään tullut. Olisi ollut aikasta karua, jos olisi väkisin tullut läpi. Tosin se kyllä hiukan sattui kylkiluihin, etten pystynyt koko loppuyönä (su-ma klo 4:00 aikaan noin tämä siis tapahtui) kunnolla nukkumaan.

Viime yö sitten sujuikin enemmän rauhallisissa merkeissä, eikä onneksi ollut juurikaan minkäänlaista tempoilua ilmassa. Hyvä niin, jouduin heräämään aamulla jo klo 7:00, sillä pomo soitti ja kertoi lukinneensa itsensä toimiston ulkopuolelle eli avaimet piti käydä lainaamassa pomolle. Ei se mitään, työpaikalle ei olekaan kuin 2,3 km:a matkaa. ;)

Lämmintä joulua jo tässä vaiheessa

No niin, sain eilisiltana valmiiksi sen tekemiseni, josta ajattelin tulevalle mummolle (omalle äidilleni) jouluhyshys:ä. Eipä tullut liinaa, tai mitään sukkia - mutta lämmintä kuitenkin - sillä sen verran tunnen äitiäni, että palelevainen ihminen kun on kaipaa kuitenkin jotain lämmikettä.

Ja kuten kuvasta näkyy, ponchohan sieltä puikoilta surahti alle viikossa - pitää tosiaan hiukan olla ylpeä, sillä yleensä en saisi samassa ajassa varmaan luovutettua yhtään mitään valmiiksi - nyt en edes tehnyt kaikkea vapaa-aikaani tätä työtä. Eli helmasta lähdettiin, ja Novitan Karuselli-langalla (löysin Lielahden Löytötavaratalosta kohtuullisella hinnalla) ja kauluksen tein sitten ohjeessa neuvotulla Novitan Teddy-langalla. Ohjehan löytyy sitten Suuri Käsityö 9/2007 -lehdestä. Mukailin hiukan ohjetta, sillä en pysty kunnolla virkkaamaan, eli jätin virkkaamatta Tango-langalla reunaan "turkista" sillä väriähän tässä ponchossa on jo tuon Karuselli-langan myötä aikasta mukavasti. Lähetän tosin paketin mukana äidilleni ohjeen, mikäli hän haluaa lisätä reunaan koristelua. Hiukan arvelin noiden Teddyn ja Karusellin yhdistämistä, mutta aikasta kivasti tuntuvat tuossa live-työssä sopivan keskenään - ja kuten joskus olen todennut (ainakin Wagnerilleni), että minun on sovellettava ohjeita, sillä täysin kirjaimellinen ohjeen noudattaminen raivostuttaa ihan suunnattomasti.

Mutta, seuraavan työn kimppuun pääsin jo eilen kun sain tuon ponchon tehtyä. Eli masun asukille tulee peite tällä kertaa.

Siivousta ja tuolin hajoaminen

Siivosin eilen keittiön katosta lattiaan, ja sen kyllä huomasi - hajosi tuoli ja Wagner oli ihan hädissään, etten saa enää kivuta ollenkaan tuolille ja kurotella korkealle. Onneksi oli sentään Wagner kotosalla, joten ei ollut siitäkään mitään huolta. Onneksi.

Samalla tultiin siihen tulokseen, että nyt on syytä hankkia uusi pöytä (tällä kertaa päästän katselemaan jatkettavaa pöytää - vihdoinkin) ja tuolisetti. Ja pistinkin tänään Huuto.net:n myyntiin tuon meillä nykyisin olevan pöydän..

Tuo takana oleva kirsikan värinen tuoli on toinen, ja toinen samanlainen tuoli hajosi ihan rysähtäen kun siivosin. Ja tuo tuoli, sekä 3 pöydän takana olevan mustan tuolin kaltaista pistin samaan ilmoitukseen. Opiskelijalle kuitenkin aikasta kiva setti - vaikkei itse näitä enää tarvitakaan.

Hyvähän siitä keittiöstä lopulta tuli - ne kärpäsen ruojatkin katosivat sen sileän tien kun sain koko osaston siivottua kaikesta ikivanhasta tuotteesta, joita sitten oli kertynytkin - tuskinpa kukaan syö enää vuoden 2006 vanhentuneita herneitä? En minä ainakaan - ja kokonaissaldo koko keittiöstä oli 5 roskapussillista tavaraa pois. Ihanaa! Nyt pääsen sitten todenteolla leipomaan siistissä keittiössä.

Ne edellisen leipomisen tuotteet muuten meni kaupaksi niin, ettei tullut onneksi mitään kotiin takaisin - ja Wagner totesikin, että siinäpäs minulle testiympäristö - insinöörit ovat kuulema makeannälkäisiä pikkutermiittejä. Noh, tiedetään sitten minne tekeleeni katoavat ellen itse niitä syö..

Sain muuten aloitettua sen äidilleni tulevan neuleen. Jospa saisin tuossa jossain vaiheessa - viimeistään valmiina - otettua kuvan, joten sitten nähdään kuinka kävi teoksen. Ihan asiallinen siitä on tulossa - tosin Karuselli -langasta en juurikaan perusta enää ollenkaan. Hienon värisen tuosta saa, mutta neulominen ko. langasta on yhtä takeltelua, vaikka 8:n puikoilla teenkin työni. Eipä juurikaan tee mieli tehdä yhtään pienemmillä puikoilla.

Sukat Wagnerille

Projekti sukat on valmis virallisesti jo eilen, mutta ennätin purkamaan kuvan vasta nyt kamerasta. Elikästä saapassukat noin kokoa 43 niistä sitten putkahti puikoilta. Malliin perusvarsi on otettu Novitan sivuilla olleista pitkävartisista sukista, kantapää on vahvistettu - ja kavannukset omalla ohjeella (en yleensä käytä koskaan sukissa kantapään ja kärjen kavennuksiin lehdissä tms neuvottuja kavennuksia), kärkikavennus on perinteinen, jonka opin joskus kauan aikaa sitten eräältä mummulta. :)


Ihan asialliset popottimien suojat siis tuli - ja heitinkin Wagnerille, että jos noita alkais käyttää rinteessä niin tuskin tulis ihan heti kylmä.. Katsotaan nyt miten herran käy - pääseekö rinteeseen ennen kevättä..

Kiistaa kastajaisista ennen aikojaan

On se kumma kun minun toiveitani mahdollisesta kastajaispäivästä aletaan jyräämään. Ensin jyrättiin itsenäisyyspäivän jälkeinen (!) - ei siis Itsenäisyyspäivä itse - viikonloppu, ja nyt yritetään tyrkyttää väkisin loppiaisen jälkeisiä viikonloppuja. Minen tähän peliin ala! Iski suoranainen lakko. Taidan marssia maistraattiin ja sanoa, että kaverin nimi on tämä ja jättää koko kastehomman suorittamatta - ja kummiksi otan yhden ihmisen.

Haluaisin hoitaa tuon kasteasian kuitenkin ennen joulua - silloin tulisi itselle paljon rennompi olo ennen vuodenvaihdetta. Siihen olen jo antanut myöten, että joulun jälkeisenä tapaninpäivänä ei mitään kastajaisia järjestetä - toinen mummeista on silloin matkoilla - ja sitä en ole edes kellekään ehdottanut. Kummallista sakkia kaikki.

Ja Wagner olisi suostumassa tuohon loppiaisen jälkeiseen - ilmeisesti kukaan ei ole vielä ymmärtänyt minun kantaani - ja minun kantani on se, että jos homma suoritetaan kohtuullisen pienenä niin ei tarvitse miettiä kasvaako kaveri suunnattomasti liikaa tms. Varsinkin kun tiedän, että ainakin pikkusiskoni oli kohtalaisen painava (minähän häntä pitelin..) reilun kk:n ikäisenä. Ja jos iskee 2 kk:n iässä sellainen asia kuin koliikki - niin ei siinä iässä kukaan jaksa kastekekkereitä järjestää - turvallisempaa pitää kastajaiset kun kaveri on reilusti alle 2 kk:n kuin, että venyttää niitä väkisin ja alkaa vaatimaan omia asioitaan. Ajattelin ehdottaa joulua edeltävää viikonloppua eli 14 - 16.12.07 päiviä sovinnon eleenä.

Minuahan ei joka asiassa jyrätä! Keles!

Sukkia, lankaa ja liian paljon..

Noniin.. Mörkö monottaa kuten perinteisesti on taas tehnyt..

Siivoilin tuossa eilen ja totesin, että ehkä minulla sittenkin on hiukan liikaa lankaa ja tavaraa. Heitinkin sitten esimerkiksi lehtiä noin 20 cm:n pinon tuonne mananmajoille. Ja järjestin pitkästä aikaa käsityölehteni siten, ettei niistä tarvitse joka päivä alkaa pitämään suuria puheita, notta minkä takia se ja se on taas tässä sohvalla.

Siivotessa löysin muuten sitten hukkuneen sukkatyönikin, josta piti tulla jo jokin aika sitten Wagnerille pitkävartiset "saapas"sukat. Toinen sukka oli jo valmis ja toinen sukka odotteli enää kantapäätä ja kärkeä itselleen - olen muuten eilisiltana saanut aikaan sekä kantapään että aloitettu kärkeenpäin suuntaavaa neulontaani. Iltaan mennessä pitäisi olla valmista kärkikavennuksia lukuunottamatta. Pitääkin muuten laittaa kuva tänne kunhan olen saanut sukat valmiiksi - aikasta komeat epelit ovat sillä lämmittävät varmasti 175 senttisen miehen koipia polviin saakka (ylikin taisi mennä kun eilen kokeili tuota valmista yksilöä).

Löysin myös varmaankin 5 kg lankaa, jonka aion saada käytettyä ainakin valtaosin ennenkuin hullaannun seuraavan kerran hankkimaan lisää. Tarkoitus olisi saada aikaan seuraavia neulomuksia:

1. Villapaita - Wagnerille (malli on, mutta puikkoja puuttuu vielä)
2. Vauvanpeite - masun asukille
3. Sukat - masun asukille (löysin nimittäin myös Novitan Wool-lankaa..)
4. Pipo - itselleni, mutta siitä ei puutu enää kuin pesukoneella huovutus, mutta keskeneräinen mikä keskeneräinen - kaikki lasketaan
5. Kauluri/kaulaliina/huivi tms. - äidille jouluksi (malli on vielä aikasta avoin.. ja sukkia olen mielestäni tehnyt riittävästi äidilleni)
6. Masun asukille jotain mukavan lämmintä.. Ajattelin esim. sellaistakin, jonka voisi laittaa turvakaukaloon selän taakse, mutta sen teen varmaan jostain muusta materiaalista. Mutta villatakki yms. kivaa. Jos vain energia riittää vielä noiden viiden ensimmäisen tekemisen jälkeen.

Lisäksi löysin sekalaisen läjän erilaisia kankaita, esim. fleeceä, farkkua yms. Näistä suunnittelin seuraavia ainakin ensialkuun:

1. Fleece masun asukille - unipussi
2. Fleece Wagnerille - samasta kankaasta kuin unipussikin
3. Fleece - itselleni - eri kankaasta kuin masun asukille ja Wagnerille
4. Turvakaukaloon fleecestä jonkinlainen alus - lämmittää ainakin hiukkasen
5. Mammahousut - farkusta

Ja siihen ne ideat sitten loppuikin.. Ainiin.. Ostin 5 €:lla Eurokankaasta kangaskassin, jossa oli kaikenlaisia satiini yms. kankaita - niistä teen masun asukille kastemekon kastajaisiin - onpa sitten sellainen, jonka voin säästää tuleville sukupolville ja mahdollisesti lainatakin jos joku haluaa tekelettäni lainata.

Aika kunnianhimoinen suunnitelma kaiken kaikkiaan noissa kaikissa - kuinkahan tässä aika riittää..?

Aaamun lintunen..

Mörkö on päättänyt pitää minut hereillä 24/7 -mentaliteetilla. Sain viime yönä nukuttua jopa 5 (viisi) tuntia sillä kaveri päätti herätä itse tuossa kolmen aikaan aamulla (sama peli muuten edellisenä yönä..) ja siten kaveri on sitten jatkanut hutkimistaan ja kaiken maailman liikkumistaan. Toivottavasti kaveri tästä vielä rauhoittuu ja tämä on vain väliaikainen vaihe - sillä jotenkin on sellainen tunne, etten välttämättä jaksa vielä viimeisiä 2,5 kk:ta tätä rytmiä.

Nytkin tulee monoa niin että masunahka soi.

Hukatut tavarat ja tarpeelliset sellaiset

Pistä mies asialle ja tee itse perässä - kuvannee tilannetta parhaiten. Pyysin jo yli viikko sitten, että herra Wagner etsisi puhelimeni ja pc:n välille tulevan usb-piuhan - mutta kun ei niin ei. Selityksiä on tullut laidasta laitaan - alkaen tietenkin siitä ei aikaa kun pitää tehdä tämä ensin - päättyen unohdin, sorry -lauseeseen. Ja kaikki mahdollinen sitten siltä ja maan ja taivaan väliltä. Se on kyllä ihme, kun sanot, että se piuha olisi oikeasti tarpeen niin sitten sitä ei missään nimessä voida etsiä - aletaan vain selittämään että tehdään siihen läppärin ja puhelimen välille bluetooth yhteys niin ei tarvita sitä piuhaa. Milloinkas teet kun minä tarvitsen puhelintani ja herra lepäilee kun tulen töistä väsyneenä kotiin???

Kyllä tässä jo vähemmästäkin menee hermot. Minun pitänee varmaankin kohta alkaa tekemään itse nämä asennushommat, ja usb:en etsinnät ja kaikki mitä siltä väliltä löytyy niin ei ainakaan tarvitse herran käyttää harmaita aivosolujaan viattomien usb-piuhojen etsintään. Ja varsinkin kun kyseinen piuha on herran jäljillä - eli tämän pitäisi tietää mistä se löytyy. Toki minäkin osaan olla välillä muistikatkoksen uhri, mutta ei se ole yli viikkoa kestänyt vielä kertaakaan!

Ja tämä olisi kuitenkin tärkeä asia, joka minun pitäisi saada tehtyä - eli pitäisi saada kuvat pois puhelimesta, jotta saisin lähetettyä ne ratsastusseuran "vedä minua hihasta" kuvakollaasiin. Hermothan tässä jo menee! Vähemmästäkin.

Teknisen tuen huono palveluosaaminen

Kaikkea kanssa, huonoa palvelua tuntuu saavan nykyään jopa pankin verkkopalvelujen teknisestä tuesta. Kyseisestä palvelusta sain tänä aamuna kuulla olevani HULLU! Järjetön väite! Ja vielä väitti minun unohtaneen verkkopankki tunnukseni ja että olisin hullu.. Pirhana soikoon.

Kirjoitin sitten 2 A4:sta käsittävän valituskirjeen ja toimitin sen Pankin konttoriin - toivottavasti vain asianomaiset selvittävät ongelmansa - mutta miltei olin jo soittamassa pääkonttoriin ja vaatimassa 100 000 €:n vahingonkorvausta henkisestä kivusta ja särystä. Varmaan todellisuudessa saisin vain 10 euron hyvityksen jonnekin tililleni. Pihkura sentään.

Joku 100 000 €:n korvaus olisi kyllä jo paikallaan niin saataisiin se ultimate asunto hankittua (=rakennetetuttua) ilman vuosien työpanosta ja verojen maksua. Ja pankin piikkiin vielä - ja ilman takaisinmaksu aikaa. Kyllä niillä olisi siinä ihmettelemistä - täytyy kyllä sanoa!

Yleensä Pankki, jolle maksan palvelumaksuja on hoitanut kyllä asiansa asiallisesti, mutta nyt meni kyllä liian pitkälle. Jos puhelinpalveluun palkataan ihmisiä, jotka väittävät asiakasta mielenvikaiseksi ja kaikin puolin huono muistiseksi niin siinä vaiheessa kyllä olisi syytä mennä itseensä. Ja minä sentään olin asiakas, joka oli varsin suivaantunut palveluiden toimintaan.

Katsotaan vain tuleeko tästä lisä seuraamuksia - toivottavasti ainakin jotain hyvitystä tulisi. Mokomien toimintojen takia - se tekninen tuki lukitsi minun pankkipalveluavaimeni ihan ilkeyttään! - pitäisi kyllä saada jo jonkinlaista korvausta. Pirhana..

Nooh.. Jos en saa viikon kuluessa mitään vastausta niin siinä vaiheessa soitan itse teknisen tuen päällikölle ja haukun niiden toiminnan. Olkoon siihen saakka samassa Pankissa pankkiasiani kuin mitä ne nyt tähän saakka ovat olleet.

Naarastiikeri ja pentu

Aivan, niinhän sen voisi lopulta kuvailla - sitä keskiviikkoista räjähdystä. Sain nimittäin asioidessani työpaikalla kuulla että angstit olivat tulleet valittamaan, että ajoin heidät pois - mutta kyllähän niissä oli jo syytäkin. Pomo oli vain naureskellut ja todennut, että jotain he ovat tehneet jos ovat joutuneet pois.

Niin, tänään aloittelen tuolle pennulleni (Mörölle siis) tuollaisen unipussin tekemistä, johon löysin ohjeet. Pitänee dokumentoida kyseinen suoritus kaikelle kansalle jahka saan kameran kaiveltua.

Mörkö on antanut oikein kivasti taas mojoja, mutta pahinta taisi olla kun viime yönä heräsin kello 4:44 (ylläri, katsoin kelloa siis..) hirvittävään jalan tärinä tutina vetelyyn. Kaipa se eilinen ajosuoritus Hesasta kotiin vaikutti vielä, joten menköön sen piikkiin - otin kuitenkin magnesiumini eilenkin.

Auktoriteetti ongelmaiset teiniangstit

Meni sitten viimeisen kerran hermot eilisiltana töissä. Lauma alle 18-vuotiaita mopo/fillari-ikäisiä (osa siis K-15) pyöri töissä niin etteivät maksavat ja kauppaa kauan odottaneet paikalliset päässeet asioimaan rauhassa, ja komensin ensin rauhallisesti ulos koko teinilauman, sitten hivenen terästetymmin (suljin pelikoneen ja sanoin rauhallisesti, että niin kauan kuin alle 15-vuotiaita on paikalla, kone on ja pysyy kiinni). Ja lopulta menetin hermoni tilanteessa jossa pahinta angsti-ikää elävä ristiverinen - varmaan muuten fiksu kaveri - alkoi syödä sipsejä liikkeen sisällä ja mursuttaa kavereidensa ympärillä jotain TODELLA "fiksua" (varmaan itsensä ja äitinsä mielestä). Nousin tässä tilanteessa seisomaan, korotin ääntäni ja - myönnettäköön - ärjyin "Olen raskaana oleva ihminen, menkää koko porukka pihalle sillä nyt loppu tuollainen peli" -tyylillä. Taisin vahingossa käyttää voima-sanaakin vaikka ei ollut tarkoitus.

Olkoon kiitollisia, että tajusivat siinä vaiheessa lähteä vähin äänin paikalta - tosin eivät lastauslaituria kauemmas (PRKL). Olivat parikymmentä minuuttia poissa ja pyysin sillä hetkellä paikalla olleilta asiakkailta kassalle tullessaan henkilökohtaisesti anteeksi - ja sain kiitosta (!) osakseni siitä, että hyvä kun joku pitää niille (angsteille) kuria.

Mokomat muuten sitten palasivat tuon muutamien minuuttien tauon jälkeen paikalle (kassan kautta) ja eräs heistä alkoi avata kitarisojaan siihen malliin, että hyvä kun tuulen heilumiselta sain kassaan tavaroita lyötyä. Sanoinpa kyseiselle angstille, että niin kauan kuin sinä itse auot suutasi (oli kysynyt että miksi minä auon hänelle päätäni) niin niinkauan pysyy sekä pelikone kiinni että saat kuulla kunniasi. Loppu siihen koko roska. Kyllä se vaan on ihmeellistä tämä elämä, että tuollaisia kasvaa vielä täälläkin maailmassa.

Nooh, juttuhan ei ollut vielä tässä kaikki. Menetin vielä kerran hermoni kun kävin hakemassa plakaatit pihalta ja taisin sanoa sellaista, mitä kadun. Mutta se siitä aiheesta. Kyllä selitin toki samalla omin sanoin, että jos toiminta on tuollaista, niin eivät voi odottaa että kukaan heitä kunnioittaa.

Jännä juttu muuten, menetin osittain tuon takia yöuneni, mutta tässä aamuntunteina olen saanut mietittyä että millainen itse olin teininä. Auktoriteettiä kyseenalaistin - kyllä, mutta en vieraiden ihmisten vaan oman perheeni. En hillunut missään keskustassa tai muussa, jossa olisi voinut olla tuontapaista. Oma angstini oli se, että pidin kunnia asianani pitää oman persoonani ja nähdä maailma omin silmin; kirjoitin romaanin; lähetin runokirjan kustantajalle - joka hylkäsi kirjaseni; kirjoitin jatkokertomuksen (luin sitä taas jokin aika sitten kun löysin sen ja huomasin, että näin miltei 6 vuoden jälkeen siinä on sitä jotain - mutta pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi, tarina ja kulku ok, mutta kieltä ja tapahtumien kulkua pitäisi hiukan muuttaa); ja lopulta kun täytin 19, leikkasin lantiolle siihen saakka olleen tukkani LYHYEKSI.

Mitä siis sitten jätin tekemättä? En kyseenalaistanut opettajieni auktoriteettia vaan opin ja kuuntelin sekä imin tietoa - ilmankos todistukseni oli ihan asiallinen vaikkei ollutkaan mikään 10 keskiarvolla kulkeva. En kyseenalaistanut itseäni vanhempien ihmisten auktoriteettia (omaa äitiäni lukuunottamatta - äiti varmaankin muistaa millainen olin) - olivat he sitten siivoojia tai kaupan myyjiä tai kassoja. En haastanut riitaa viranomaisten kanssa. En vetänyt kännejä tai tissutellut lähimetsässä kavereideni kanssa - enkä edes kokeillut. En vetänyt röökiä - enkä kokeillut mokomaa käärettä. En kiusannut ketään, mutta olin itse kiusattu. En kysellyt mopoa ja mopokorttia (hevosta kylläkin..).

"Vaatimattomampia" asioita, joita kuitenkin tein - anteeksi niistäkin vähistäkin! Istuin bussissa joskus takapenkillä. Kiroilin (hermostuessani taitaa tapahtua vieläkin). Saatoin jäädä koulussa välitunnin ajaksi sisälle vaikka olisi pitänyt olla ulkona - eli viivyttelin (ei kyllä vaikuttanut käytökseni numeroon, sain siitä päättötodistukseeni yläasteelta 10, jota ihmettelen). Saatoin viipyä hevosten parissa pidempään kuin pitikään. Mentyäni lukioon ja saatuani ENSIMMÄISEN (!) GSM tiiliskiveni saatoin jättää vastaamatta kaikkiin kotoa tuleviin puheluihin, sillä omasta mielestäni en ollut kaikesta tilivelvollinen enää siinä vaiheessa kun asuin jo nk. poissa kotoa.

Sellaista. Lopputuloksena voidaan kuitenkin sanoa, että minusta tuli maailmaa ymmärtävä (vaikkakaan auktoriteettiongelmaisien ymmärtämisen voin myöntää jääneen vähemmälle) luomuihminen, jolla kuitenkin on kunnianhimoa sekä yritteliäisyyttä muistaen kuitenkin pienen runoilijatytön, joka joskus 7-vuotiaana kirjoitti ensimmäiset sanansa äidinkielen vihkoon haparoivilla tikkukirjaimilla. Ja tottahan toki ikuinen opiskelija, sillä mammalomalla olisi tarkoitus saada jokunen AMK:n kurssi suoritettua ihan vain oman mielenpirkistykseksi!

Auton saan taas huomenna!

Ihanaa, saan huomenna taas autoni alleni. Johan tässä olenkin ollut miltei viikon (nooh.. viime perjantaista saakka) autoton, sillä hain, koeajoin, ajoin, ja - yllätys yllätys - myin auton, jonka sain lainaksi huollon ajaksi. Valtakirjalla tosin!

Nooh, hyvään kotiin se auto ilmeisesti kuitenkin pääsi sillä sen osti työtoverini. Kamratini on ollut kyllä ihan tyytyväinen ostokseensa - ja mikäpä siinä ollessa kyseisessä autoyksilössä - oli muuten Opel Astra 1.6. vm. 1993 - oli kaikki huollot tehty ja huoltokirjakin löytyi! Aivan samoin kuin omasta Toyostakin, jonka sain viime vuonna hankituksi (vm 1992, jos joku autotohtori tätä lukee, mallia Carina E 1.6. bensalla käyvä maanteiden kiituri, ajettu hiukan enemmän kuin moni tietää ulkonäön perusteella - tosin pitäisi itseni pistää hiukan vahaa peliin, jotta kiiltelisi enemmän..).

Kaverini masussa on mojotellut taas tänään ahkerasti, minun piti esim. tänä aamuna saada nukkua pitkään - mutta eipä onnistu. Mörkö oli päättänyt että NYT voisit herätä senkin laiskuri ja aloittaa hommat! Nooh, otin kuitenkin vielä puolisen tuntia rennosti sen jälkeen kun Wagner oli lähtenyt töihinsä, ja sain sitten nk. rauhan eli Mörkö mojotteli edelleen. Taisi herätä siihen kun Wagner-isi jutteli masulle.

Nooh, tänään olisi tarkoitus käydä Viinikylässä - minä tosin jätän maistelemisen Wagnerin kontolle - ja syödä hyvin. Huomenna ja perjantaina onkin sitten vapaata, mutta perjantaina olisi neukkari sen sokerin takia, ja ajattelin käydä kuopimassa Kelan tätien hermoniskoja.. Kysymyksiä, kysymyksiä.

Sotkamoon ja takaisin 36 tunnissa

Noniin.. Viikonlopun reissu on suoritettu, teimme siis 36 tunnissa, joista 14 h autossa ja 22 h perillä matkan Sotkamoon. Taisipa jäädä viimeiseksi virallisesti tuon tapaiseksi reissuksi, mutta oli viimeinen mahdollisuus ennen kuin masun kasvu ja mammaloma painaa päälle.

Samaisella reissulla veimme Sotkamon mummolaan koivunvärisen tv-tason, jolla olleesta Finlux:n tv:stä päästään tänään eroon - pikkuvikainenhan se toki olikin - kun kauppa kävi jälleen Huuto.net:stä. Pääasia oli, että saimme sen periaatteessa pois tieltä. Joten kummasti on tullut tilaa olohuoneeseen tämänkin reissun/myynnin seurauksena!

Pistin juuri uuden Mörkökoneellisen peseytymään, jottei mitään kiirettä tulisi kun kaveri.

Sokerirasitustesti, jossa kävin perjantaina sai minut kyllä hiukan sekaisin - saanko enää lopulta syödä enää mitään? Kielsi rasvan ja näkyvän sokerin - nooh, se on sanottava etten ole rasvaa käyttänyt viimeiseen 5-6 vuoteen! Ja sokeriakaan en ole juuri käyttänyt - pitää varmaankin ruveta vahtimaan ruokaostoksia.

Mörölle ja kukille

Kävin hakemassa tänään anopinkielen äipälle tuliaisiksi - Wagner saa lahjoittaa sen.. Hankin samalla reissulla myös juorun keittiöön - elelköön siellä seinällä koristeenä - muuallahan meillä onkin jo 1 iso + 1 pieni vaalea rönsylilja sekä 1 täysin vihreä iso rönsylilja (tämän sain keväällä ja on kyllä kasvanut huimasti siihen pistokkaaseen nähden mikä oli tullessaan), joka tekee tällä hetkellä "kukkia" eli piakkoin meillä olisi lisää rönsyjä..

Äipälle olisi tosin menossa se huonefiikus ja yksi rönsylilja (omia kasvatteja), ja jotenkin on sellainen tunne että kaikki niistä ei välttämättä selviä hengissä talven yli - nooh olkoot - lupasin kuitenkin nuo kaksi viimeistä kasvia äipälle jo keväämmällä. Hmm..

Minkähän kasvin sitä hommaisi seuraavaksi - tuo juoru on se helppohoitoisin malli joka löytyy, ja täytyy sanoa että olen kyllä ihan kohtuullisen tyytyväinen koska valitsin tietentahtoen toispuoleisen, jonka leikkasin vielä toispuoleisemmaksi.

Mörkö on mojotellut taas pitkin päivää - töissäkin. Pitänee muuten lisäillä tänne jossain vaiheessa kuvat kaverista siltä toiselta ultratarkastelulta. Eipä näkynyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Työmyyrä

Tein sitten 9,5 tunnin työpäivän sillä työkaveri ilmotti vajaa pari tuntia töissä ollessaan että hänellä on kuumetta.

Jees, ja sitten eikun nukkumaan. Huomenna taas astialle - eli töihin. :)