Mörkö on päättänyt pitää minut hereillä 24/7 -mentaliteetilla. Sain viime yönä nukuttua jopa 5 (viisi) tuntia sillä kaveri päätti herätä itse tuossa kolmen aikaan aamulla (sama peli muuten edellisenä yönä..) ja siten kaveri on sitten jatkanut hutkimistaan ja kaiken maailman liikkumistaan. Toivottavasti kaveri tästä vielä rauhoittuu ja tämä on vain väliaikainen vaihe - sillä jotenkin on sellainen tunne, etten välttämättä jaksa vielä viimeisiä 2,5 kk:ta tätä rytmiä.
Nytkin tulee monoa niin että masunahka soi.
keskiviikko 22. elokuuta 2007
tiistai 14. elokuuta 2007
Hukatut tavarat ja tarpeelliset sellaiset
Pistä mies asialle ja tee itse perässä - kuvannee tilannetta parhaiten. Pyysin jo yli viikko sitten, että herra Wagner etsisi puhelimeni ja pc:n välille tulevan usb-piuhan - mutta kun ei niin ei. Selityksiä on tullut laidasta laitaan - alkaen tietenkin siitä ei aikaa kun pitää tehdä tämä ensin - päättyen unohdin, sorry -lauseeseen. Ja kaikki mahdollinen sitten siltä ja maan ja taivaan väliltä. Se on kyllä ihme, kun sanot, että se piuha olisi oikeasti tarpeen niin sitten sitä ei missään nimessä voida etsiä - aletaan vain selittämään että tehdään siihen läppärin ja puhelimen välille bluetooth yhteys niin ei tarvita sitä piuhaa. Milloinkas teet kun minä tarvitsen puhelintani ja herra lepäilee kun tulen töistä väsyneenä kotiin???
Kyllä tässä jo vähemmästäkin menee hermot. Minun pitänee varmaankin kohta alkaa tekemään itse nämä asennushommat, ja usb:en etsinnät ja kaikki mitä siltä väliltä löytyy niin ei ainakaan tarvitse herran käyttää harmaita aivosolujaan viattomien usb-piuhojen etsintään. Ja varsinkin kun kyseinen piuha on herran jäljillä - eli tämän pitäisi tietää mistä se löytyy. Toki minäkin osaan olla välillä muistikatkoksen uhri, mutta ei se ole yli viikkoa kestänyt vielä kertaakaan!
Ja tämä olisi kuitenkin tärkeä asia, joka minun pitäisi saada tehtyä - eli pitäisi saada kuvat pois puhelimesta, jotta saisin lähetettyä ne ratsastusseuran "vedä minua hihasta" kuvakollaasiin. Hermothan tässä jo menee! Vähemmästäkin.
Kyllä tässä jo vähemmästäkin menee hermot. Minun pitänee varmaankin kohta alkaa tekemään itse nämä asennushommat, ja usb:en etsinnät ja kaikki mitä siltä väliltä löytyy niin ei ainakaan tarvitse herran käyttää harmaita aivosolujaan viattomien usb-piuhojen etsintään. Ja varsinkin kun kyseinen piuha on herran jäljillä - eli tämän pitäisi tietää mistä se löytyy. Toki minäkin osaan olla välillä muistikatkoksen uhri, mutta ei se ole yli viikkoa kestänyt vielä kertaakaan!
Ja tämä olisi kuitenkin tärkeä asia, joka minun pitäisi saada tehtyä - eli pitäisi saada kuvat pois puhelimesta, jotta saisin lähetettyä ne ratsastusseuran "vedä minua hihasta" kuvakollaasiin. Hermothan tässä jo menee! Vähemmästäkin.
tiistai 7. elokuuta 2007
Teknisen tuen huono palveluosaaminen
Kaikkea kanssa, huonoa palvelua tuntuu saavan nykyään jopa pankin verkkopalvelujen teknisestä tuesta. Kyseisestä palvelusta sain tänä aamuna kuulla olevani HULLU! Järjetön väite! Ja vielä väitti minun unohtaneen verkkopankki tunnukseni ja että olisin hullu.. Pirhana soikoon.
Kirjoitin sitten 2 A4:sta käsittävän valituskirjeen ja toimitin sen Pankin konttoriin - toivottavasti vain asianomaiset selvittävät ongelmansa - mutta miltei olin jo soittamassa pääkonttoriin ja vaatimassa 100 000 €:n vahingonkorvausta henkisestä kivusta ja särystä. Varmaan todellisuudessa saisin vain 10 euron hyvityksen jonnekin tililleni. Pihkura sentään.
Joku 100 000 €:n korvaus olisi kyllä jo paikallaan niin saataisiin se ultimate asunto hankittua (=rakennetetuttua) ilman vuosien työpanosta ja verojen maksua. Ja pankin piikkiin vielä - ja ilman takaisinmaksu aikaa. Kyllä niillä olisi siinä ihmettelemistä - täytyy kyllä sanoa!
Yleensä Pankki, jolle maksan palvelumaksuja on hoitanut kyllä asiansa asiallisesti, mutta nyt meni kyllä liian pitkälle. Jos puhelinpalveluun palkataan ihmisiä, jotka väittävät asiakasta mielenvikaiseksi ja kaikin puolin huono muistiseksi niin siinä vaiheessa kyllä olisi syytä mennä itseensä. Ja minä sentään olin asiakas, joka oli varsin suivaantunut palveluiden toimintaan.
Katsotaan vain tuleeko tästä lisä seuraamuksia - toivottavasti ainakin jotain hyvitystä tulisi. Mokomien toimintojen takia - se tekninen tuki lukitsi minun pankkipalveluavaimeni ihan ilkeyttään! - pitäisi kyllä saada jo jonkinlaista korvausta. Pirhana..
Nooh.. Jos en saa viikon kuluessa mitään vastausta niin siinä vaiheessa soitan itse teknisen tuen päällikölle ja haukun niiden toiminnan. Olkoon siihen saakka samassa Pankissa pankkiasiani kuin mitä ne nyt tähän saakka ovat olleet.
Kirjoitin sitten 2 A4:sta käsittävän valituskirjeen ja toimitin sen Pankin konttoriin - toivottavasti vain asianomaiset selvittävät ongelmansa - mutta miltei olin jo soittamassa pääkonttoriin ja vaatimassa 100 000 €:n vahingonkorvausta henkisestä kivusta ja särystä. Varmaan todellisuudessa saisin vain 10 euron hyvityksen jonnekin tililleni. Pihkura sentään.
Joku 100 000 €:n korvaus olisi kyllä jo paikallaan niin saataisiin se ultimate asunto hankittua (=rakennetetuttua) ilman vuosien työpanosta ja verojen maksua. Ja pankin piikkiin vielä - ja ilman takaisinmaksu aikaa. Kyllä niillä olisi siinä ihmettelemistä - täytyy kyllä sanoa!
Yleensä Pankki, jolle maksan palvelumaksuja on hoitanut kyllä asiansa asiallisesti, mutta nyt meni kyllä liian pitkälle. Jos puhelinpalveluun palkataan ihmisiä, jotka väittävät asiakasta mielenvikaiseksi ja kaikin puolin huono muistiseksi niin siinä vaiheessa kyllä olisi syytä mennä itseensä. Ja minä sentään olin asiakas, joka oli varsin suivaantunut palveluiden toimintaan.
Katsotaan vain tuleeko tästä lisä seuraamuksia - toivottavasti ainakin jotain hyvitystä tulisi. Mokomien toimintojen takia - se tekninen tuki lukitsi minun pankkipalveluavaimeni ihan ilkeyttään! - pitäisi kyllä saada jo jonkinlaista korvausta. Pirhana..
Nooh.. Jos en saa viikon kuluessa mitään vastausta niin siinä vaiheessa soitan itse teknisen tuen päällikölle ja haukun niiden toiminnan. Olkoon siihen saakka samassa Pankissa pankkiasiani kuin mitä ne nyt tähän saakka ovat olleet.
perjantai 3. elokuuta 2007
Naarastiikeri ja pentu
Aivan, niinhän sen voisi lopulta kuvailla - sitä keskiviikkoista räjähdystä. Sain nimittäin asioidessani työpaikalla kuulla että angstit olivat tulleet valittamaan, että ajoin heidät pois - mutta kyllähän niissä oli jo syytäkin. Pomo oli vain naureskellut ja todennut, että jotain he ovat tehneet jos ovat joutuneet pois.
Niin, tänään aloittelen tuolle pennulleni (Mörölle siis) tuollaisen unipussin tekemistä, johon löysin ohjeet. Pitänee dokumentoida kyseinen suoritus kaikelle kansalle jahka saan kameran kaiveltua.
Mörkö on antanut oikein kivasti taas mojoja, mutta pahinta taisi olla kun viime yönä heräsin kello 4:44 (ylläri, katsoin kelloa siis..) hirvittävään jalan tärinä tutina vetelyyn. Kaipa se eilinen ajosuoritus Hesasta kotiin vaikutti vielä, joten menköön sen piikkiin - otin kuitenkin magnesiumini eilenkin.
Niin, tänään aloittelen tuolle pennulleni (Mörölle siis) tuollaisen unipussin tekemistä, johon löysin ohjeet. Pitänee dokumentoida kyseinen suoritus kaikelle kansalle jahka saan kameran kaiveltua.
Mörkö on antanut oikein kivasti taas mojoja, mutta pahinta taisi olla kun viime yönä heräsin kello 4:44 (ylläri, katsoin kelloa siis..) hirvittävään jalan tärinä tutina vetelyyn. Kaipa se eilinen ajosuoritus Hesasta kotiin vaikutti vielä, joten menköön sen piikkiin - otin kuitenkin magnesiumini eilenkin.
torstai 2. elokuuta 2007
Auktoriteetti ongelmaiset teiniangstit
Meni sitten viimeisen kerran hermot eilisiltana töissä. Lauma alle 18-vuotiaita mopo/fillari-ikäisiä (osa siis K-15) pyöri töissä niin etteivät maksavat ja kauppaa kauan odottaneet paikalliset päässeet asioimaan rauhassa, ja komensin ensin rauhallisesti ulos koko teinilauman, sitten hivenen terästetymmin (suljin pelikoneen ja sanoin rauhallisesti, että niin kauan kuin alle 15-vuotiaita on paikalla, kone on ja pysyy kiinni). Ja lopulta menetin hermoni tilanteessa jossa pahinta angsti-ikää elävä ristiverinen - varmaan muuten fiksu kaveri - alkoi syödä sipsejä liikkeen sisällä ja mursuttaa kavereidensa ympärillä jotain TODELLA "fiksua" (varmaan itsensä ja äitinsä mielestä). Nousin tässä tilanteessa seisomaan, korotin ääntäni ja - myönnettäköön - ärjyin "Olen raskaana oleva ihminen, menkää koko porukka pihalle sillä nyt loppu tuollainen peli" -tyylillä. Taisin vahingossa käyttää voima-sanaakin vaikka ei ollut tarkoitus.
Olkoon kiitollisia, että tajusivat siinä vaiheessa lähteä vähin äänin paikalta - tosin eivät lastauslaituria kauemmas (PRKL). Olivat parikymmentä minuuttia poissa ja pyysin sillä hetkellä paikalla olleilta asiakkailta kassalle tullessaan henkilökohtaisesti anteeksi - ja sain kiitosta (!) osakseni siitä, että hyvä kun joku pitää niille (angsteille) kuria.
Mokomat muuten sitten palasivat tuon muutamien minuuttien tauon jälkeen paikalle (kassan kautta) ja eräs heistä alkoi avata kitarisojaan siihen malliin, että hyvä kun tuulen heilumiselta sain kassaan tavaroita lyötyä. Sanoinpa kyseiselle angstille, että niin kauan kuin sinä itse auot suutasi (oli kysynyt että miksi minä auon hänelle päätäni) niin niinkauan pysyy sekä pelikone kiinni että saat kuulla kunniasi. Loppu siihen koko roska. Kyllä se vaan on ihmeellistä tämä elämä, että tuollaisia kasvaa vielä täälläkin maailmassa.
Nooh, juttuhan ei ollut vielä tässä kaikki. Menetin vielä kerran hermoni kun kävin hakemassa plakaatit pihalta ja taisin sanoa sellaista, mitä kadun. Mutta se siitä aiheesta. Kyllä selitin toki samalla omin sanoin, että jos toiminta on tuollaista, niin eivät voi odottaa että kukaan heitä kunnioittaa.
Jännä juttu muuten, menetin osittain tuon takia yöuneni, mutta tässä aamuntunteina olen saanut mietittyä että millainen itse olin teininä. Auktoriteettiä kyseenalaistin - kyllä, mutta en vieraiden ihmisten vaan oman perheeni. En hillunut missään keskustassa tai muussa, jossa olisi voinut olla tuontapaista. Oma angstini oli se, että pidin kunnia asianani pitää oman persoonani ja nähdä maailma omin silmin; kirjoitin romaanin; lähetin runokirjan kustantajalle - joka hylkäsi kirjaseni; kirjoitin jatkokertomuksen (luin sitä taas jokin aika sitten kun löysin sen ja huomasin, että näin miltei 6 vuoden jälkeen siinä on sitä jotain - mutta pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi, tarina ja kulku ok, mutta kieltä ja tapahtumien kulkua pitäisi hiukan muuttaa); ja lopulta kun täytin 19, leikkasin lantiolle siihen saakka olleen tukkani LYHYEKSI.
Mitä siis sitten jätin tekemättä? En kyseenalaistanut opettajieni auktoriteettia vaan opin ja kuuntelin sekä imin tietoa - ilmankos todistukseni oli ihan asiallinen vaikkei ollutkaan mikään 10 keskiarvolla kulkeva. En kyseenalaistanut itseäni vanhempien ihmisten auktoriteettia (omaa äitiäni lukuunottamatta - äiti varmaankin muistaa millainen olin) - olivat he sitten siivoojia tai kaupan myyjiä tai kassoja. En haastanut riitaa viranomaisten kanssa. En vetänyt kännejä tai tissutellut lähimetsässä kavereideni kanssa - enkä edes kokeillut. En vetänyt röökiä - enkä kokeillut mokomaa käärettä. En kiusannut ketään, mutta olin itse kiusattu. En kysellyt mopoa ja mopokorttia (hevosta kylläkin..).
"Vaatimattomampia" asioita, joita kuitenkin tein - anteeksi niistäkin vähistäkin! Istuin bussissa joskus takapenkillä. Kiroilin (hermostuessani taitaa tapahtua vieläkin). Saatoin jäädä koulussa välitunnin ajaksi sisälle vaikka olisi pitänyt olla ulkona - eli viivyttelin (ei kyllä vaikuttanut käytökseni numeroon, sain siitä päättötodistukseeni yläasteelta 10, jota ihmettelen). Saatoin viipyä hevosten parissa pidempään kuin pitikään. Mentyäni lukioon ja saatuani ENSIMMÄISEN (!) GSM tiiliskiveni saatoin jättää vastaamatta kaikkiin kotoa tuleviin puheluihin, sillä omasta mielestäni en ollut kaikesta tilivelvollinen enää siinä vaiheessa kun asuin jo nk. poissa kotoa.
Sellaista. Lopputuloksena voidaan kuitenkin sanoa, että minusta tuli maailmaa ymmärtävä (vaikkakaan auktoriteettiongelmaisien ymmärtämisen voin myöntää jääneen vähemmälle) luomuihminen, jolla kuitenkin on kunnianhimoa sekä yritteliäisyyttä muistaen kuitenkin pienen runoilijatytön, joka joskus 7-vuotiaana kirjoitti ensimmäiset sanansa äidinkielen vihkoon haparoivilla tikkukirjaimilla. Ja tottahan toki ikuinen opiskelija, sillä mammalomalla olisi tarkoitus saada jokunen AMK:n kurssi suoritettua ihan vain oman mielenpirkistykseksi!
Olkoon kiitollisia, että tajusivat siinä vaiheessa lähteä vähin äänin paikalta - tosin eivät lastauslaituria kauemmas (PRKL). Olivat parikymmentä minuuttia poissa ja pyysin sillä hetkellä paikalla olleilta asiakkailta kassalle tullessaan henkilökohtaisesti anteeksi - ja sain kiitosta (!) osakseni siitä, että hyvä kun joku pitää niille (angsteille) kuria.
Mokomat muuten sitten palasivat tuon muutamien minuuttien tauon jälkeen paikalle (kassan kautta) ja eräs heistä alkoi avata kitarisojaan siihen malliin, että hyvä kun tuulen heilumiselta sain kassaan tavaroita lyötyä. Sanoinpa kyseiselle angstille, että niin kauan kuin sinä itse auot suutasi (oli kysynyt että miksi minä auon hänelle päätäni) niin niinkauan pysyy sekä pelikone kiinni että saat kuulla kunniasi. Loppu siihen koko roska. Kyllä se vaan on ihmeellistä tämä elämä, että tuollaisia kasvaa vielä täälläkin maailmassa.
Nooh, juttuhan ei ollut vielä tässä kaikki. Menetin vielä kerran hermoni kun kävin hakemassa plakaatit pihalta ja taisin sanoa sellaista, mitä kadun. Mutta se siitä aiheesta. Kyllä selitin toki samalla omin sanoin, että jos toiminta on tuollaista, niin eivät voi odottaa että kukaan heitä kunnioittaa.
Jännä juttu muuten, menetin osittain tuon takia yöuneni, mutta tässä aamuntunteina olen saanut mietittyä että millainen itse olin teininä. Auktoriteettiä kyseenalaistin - kyllä, mutta en vieraiden ihmisten vaan oman perheeni. En hillunut missään keskustassa tai muussa, jossa olisi voinut olla tuontapaista. Oma angstini oli se, että pidin kunnia asianani pitää oman persoonani ja nähdä maailma omin silmin; kirjoitin romaanin; lähetin runokirjan kustantajalle - joka hylkäsi kirjaseni; kirjoitin jatkokertomuksen (luin sitä taas jokin aika sitten kun löysin sen ja huomasin, että näin miltei 6 vuoden jälkeen siinä on sitä jotain - mutta pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi, tarina ja kulku ok, mutta kieltä ja tapahtumien kulkua pitäisi hiukan muuttaa); ja lopulta kun täytin 19, leikkasin lantiolle siihen saakka olleen tukkani LYHYEKSI.
Mitä siis sitten jätin tekemättä? En kyseenalaistanut opettajieni auktoriteettia vaan opin ja kuuntelin sekä imin tietoa - ilmankos todistukseni oli ihan asiallinen vaikkei ollutkaan mikään 10 keskiarvolla kulkeva. En kyseenalaistanut itseäni vanhempien ihmisten auktoriteettia (omaa äitiäni lukuunottamatta - äiti varmaankin muistaa millainen olin) - olivat he sitten siivoojia tai kaupan myyjiä tai kassoja. En haastanut riitaa viranomaisten kanssa. En vetänyt kännejä tai tissutellut lähimetsässä kavereideni kanssa - enkä edes kokeillut. En vetänyt röökiä - enkä kokeillut mokomaa käärettä. En kiusannut ketään, mutta olin itse kiusattu. En kysellyt mopoa ja mopokorttia (hevosta kylläkin..).
"Vaatimattomampia" asioita, joita kuitenkin tein - anteeksi niistäkin vähistäkin! Istuin bussissa joskus takapenkillä. Kiroilin (hermostuessani taitaa tapahtua vieläkin). Saatoin jäädä koulussa välitunnin ajaksi sisälle vaikka olisi pitänyt olla ulkona - eli viivyttelin (ei kyllä vaikuttanut käytökseni numeroon, sain siitä päättötodistukseeni yläasteelta 10, jota ihmettelen). Saatoin viipyä hevosten parissa pidempään kuin pitikään. Mentyäni lukioon ja saatuani ENSIMMÄISEN (!) GSM tiiliskiveni saatoin jättää vastaamatta kaikkiin kotoa tuleviin puheluihin, sillä omasta mielestäni en ollut kaikesta tilivelvollinen enää siinä vaiheessa kun asuin jo nk. poissa kotoa.
Sellaista. Lopputuloksena voidaan kuitenkin sanoa, että minusta tuli maailmaa ymmärtävä (vaikkakaan auktoriteettiongelmaisien ymmärtämisen voin myöntää jääneen vähemmälle) luomuihminen, jolla kuitenkin on kunnianhimoa sekä yritteliäisyyttä muistaen kuitenkin pienen runoilijatytön, joka joskus 7-vuotiaana kirjoitti ensimmäiset sanansa äidinkielen vihkoon haparoivilla tikkukirjaimilla. Ja tottahan toki ikuinen opiskelija, sillä mammalomalla olisi tarkoitus saada jokunen AMK:n kurssi suoritettua ihan vain oman mielenpirkistykseksi!
keskiviikko 1. elokuuta 2007
Auton saan taas huomenna!
Ihanaa, saan huomenna taas autoni alleni. Johan tässä olenkin ollut miltei viikon (nooh.. viime perjantaista saakka) autoton, sillä hain, koeajoin, ajoin, ja - yllätys yllätys - myin auton, jonka sain lainaksi huollon ajaksi. Valtakirjalla tosin!
Nooh, hyvään kotiin se auto ilmeisesti kuitenkin pääsi sillä sen osti työtoverini. Kamratini on ollut kyllä ihan tyytyväinen ostokseensa - ja mikäpä siinä ollessa kyseisessä autoyksilössä - oli muuten Opel Astra 1.6. vm. 1993 - oli kaikki huollot tehty ja huoltokirjakin löytyi! Aivan samoin kuin omasta Toyostakin, jonka sain viime vuonna hankituksi (vm 1992, jos joku autotohtori tätä lukee, mallia Carina E 1.6. bensalla käyvä maanteiden kiituri, ajettu hiukan enemmän kuin moni tietää ulkonäön perusteella - tosin pitäisi itseni pistää hiukan vahaa peliin, jotta kiiltelisi enemmän..).
Kaverini masussa on mojotellut taas tänään ahkerasti, minun piti esim. tänä aamuna saada nukkua pitkään - mutta eipä onnistu. Mörkö oli päättänyt että NYT voisit herätä senkin laiskuri ja aloittaa hommat! Nooh, otin kuitenkin vielä puolisen tuntia rennosti sen jälkeen kun Wagner oli lähtenyt töihinsä, ja sain sitten nk. rauhan eli Mörkö mojotteli edelleen. Taisi herätä siihen kun Wagner-isi jutteli masulle.
Nooh, tänään olisi tarkoitus käydä Viinikylässä - minä tosin jätän maistelemisen Wagnerin kontolle - ja syödä hyvin. Huomenna ja perjantaina onkin sitten vapaata, mutta perjantaina olisi neukkari sen sokerin takia, ja ajattelin käydä kuopimassa Kelan tätien hermoniskoja.. Kysymyksiä, kysymyksiä.
Nooh, hyvään kotiin se auto ilmeisesti kuitenkin pääsi sillä sen osti työtoverini. Kamratini on ollut kyllä ihan tyytyväinen ostokseensa - ja mikäpä siinä ollessa kyseisessä autoyksilössä - oli muuten Opel Astra 1.6. vm. 1993 - oli kaikki huollot tehty ja huoltokirjakin löytyi! Aivan samoin kuin omasta Toyostakin, jonka sain viime vuonna hankituksi (vm 1992, jos joku autotohtori tätä lukee, mallia Carina E 1.6. bensalla käyvä maanteiden kiituri, ajettu hiukan enemmän kuin moni tietää ulkonäön perusteella - tosin pitäisi itseni pistää hiukan vahaa peliin, jotta kiiltelisi enemmän..).
Kaverini masussa on mojotellut taas tänään ahkerasti, minun piti esim. tänä aamuna saada nukkua pitkään - mutta eipä onnistu. Mörkö oli päättänyt että NYT voisit herätä senkin laiskuri ja aloittaa hommat! Nooh, otin kuitenkin vielä puolisen tuntia rennosti sen jälkeen kun Wagner oli lähtenyt töihinsä, ja sain sitten nk. rauhan eli Mörkö mojotteli edelleen. Taisi herätä siihen kun Wagner-isi jutteli masulle.
Nooh, tänään olisi tarkoitus käydä Viinikylässä - minä tosin jätän maistelemisen Wagnerin kontolle - ja syödä hyvin. Huomenna ja perjantaina onkin sitten vapaata, mutta perjantaina olisi neukkari sen sokerin takia, ja ajattelin käydä kuopimassa Kelan tätien hermoniskoja.. Kysymyksiä, kysymyksiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)